Fenris

Kuurakuonon Fantastic Fenris
Synt. 31.5.2014
Kasvattaja: Katja Huhtala, kennel Kuurakuonon.


Fenris, Fenrir (muinaisnorjasta käännettynä "suon asukki"), Fenrisúlfr ("Fenris-susi"), Hróðvitnir ("maineikas susi") tai Vánagandr ("Ván-joen hirviö"), kaikki nimitykset kuvaavat Skandien mytologiasta tuttua Lokin poikaa, hiviömäistä sutta, joka on Skandien taruissa keskeisessä roolissa jumalten tuhossa.


                                                                          
Ja kuten arvata saattaa, eihän tämä tosiaan mennyt kuin Strömsössä. :D Ensinnäkin minun ei pitänyt ottaa urosta, ja värikin on ihan väärä. Alustavasti oli siis hakusessa miehen toiveesta mustavalkoinen narttu.
Noh, eihän siihen kyttäämääni pentueeseen syntynyt ainuttakaan narttua, saati mustavalkoista. Aarti-mamma väänsi oikein nappulaliigan: 6 urosta (juurikin aiemmin oltiin naureskeltu, että Aarti vääntää varmaan 7 veljestä. Ei sentään!). Iskin kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa silmäni tähän punaiseen urokseen.

Hylkäsin hetkeksi ajatuksen Aartin pennusta, mutta kypsyttelin asiaa mielessäni uudestaan hieman myöhemmin kun pienimuotoisen testin aikana epäilykseni vahvistuivat todeksi kesäloman aikana koskien Gaikon "sosiaalisuutta": Sille ei tosiaan merkitse kaverin sukupuoli mitään, kaikki on henkilökemioista kiinni.


Keskustelut kolmannesta koirasta meinasivat toisinaan äityä sisällissodaksi, mutta kaikkien mutkien kautta sain kuitenkin luvan tähän poikaan. Pienen taistelun arvoinen on, ehdottomasti.


Saga on ottanut Fenrisin vastaan avosylin alusta asti ja on selvästi onnensa kukkuloilla, kun sillä on samalla aaltopituudella oleva kaveri, mikä tosin oli alkuoletuksenikin.
Fenris on fiksu ja tomera pikkumies. Ja on selvästi päättänyt olla myös Gaikon kaveri, halusi Gaiko sitä tai ei. Muutaman ensimmäisen päivän aikana Fenris ei hakeutunut Gaikon läheisyyteen, mutta ei myöskään väistänyt sitä pienestä pörinästä huolimatta. Gaikon katsekontaktia vältteli ja selvästi "touhuili omiaan" (nyppi matonreunaa, katseli kärpästä, haisteli lattiaa...) Gaikon läheisyydessä.



Gaikon tottui uuteen pentuun huomattavasti nopeammin kuin aikoinaan Sagaan. Lisäksi tämäniltaisen kimppaleikin päätteeksi Fenris ilmeisesti sai tahtonsa läpi, ja on nyt Gaikon kaveri. Gaiko ei ihan varma vielä ole kuinka paljon tykkää pikkumiehestä, mutta sietää lähellään, ei kyttäile, eikä väistele ja innostuu toisinaan puolittain leikkiinkin.






Fenrisin kotiutumisesta alkaa olemaan liki vuosi, pennusta on kuoriutunut nuori aikuinen koira, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani ottaa toinen husky. Lisäksi en ole kertaakaan joutunut katumaan, että otin, hyi, uroksen. 
Yhteiselämä on Gaikon ja Fenrisin välillä on ollut paljon mutkattomampaa kuin mitä olisin olettanut, Fenrisin aikuistumisesta huolimatta.


Kyllä, puruluutakin voi jäystää yhdessä. :)
Sagaan verrattuna Fenris on huskymaisempi. Se on edelleen myös melko jääräpäinen eikä omaa miellyttämisenhalua juuri ollenkaan. Vastapainona pojasta löytyy vetohalua huomattavasti enemmän kuin "isosiskostaan" ja on luonteeltaan huomattavasti sovittelevampi kuin Saga.
Perusluonteeltaan Fenris on kiltti ja rakastaa kaikkia ihmisiä ennakkoluuloitta.

Fenris on oikea ilopilleri. Pojalla ei ole tähän mennessä ollut selvästikään ainuttakaan maanantaita. Vekkulimaisen luonteensa takia Fenris saa usein Gaikonkin liittymään leikkeihin mukaan. :)

























Fenrisin sukulaisia:

(Omistaja ja kuvat © Katja Huhtala, kennel Kuurakuonon)

Isä "Malish"
(Kuurakuonon Arctic Howlatthemoon)
Emä "Aarti"
(Aarti Linora Iceblue)